Kohti Suurta Inttiseikkailua

Kuten eräässä aiemmassa kirjoituksessani lyhyesti mainitsin, niin olen menossa suorittamaan naisten vapaaehtoista asepalvelusta ensi tammikuussa. Koska Suuren Inttiseikkailun alkuun on enää alle 50 aamua, niin ajattelin kirjoittaa lyhyesti inttiä edeltävistä ajatuksistani. Blogini tulee ensi vuonna keskittymään 347 vuorokauden ajan paljolti asepalvelukseeni, joten ennakkoajatusteni kirjaaminen ylös ja lukeminen uudestaan palvelukseni loppupuolella tulee varmasti olemaan mielenkiintoista.


VALMISTELUT
Tiedän, että asepalveluksen suorittaminen vaatii hyvän psyykkisen kunnon lisäksi myös fyysistä vahvuutta. Aloitinkin jo syksyllä säännöllisen kuntoilun ja tavoitteenani on rikkoa cooperissa maaginen 2000 metrin raja viimeistään P-kauden loppuun mennessä. Olen yrittänyt käydä säännöllisesti myös kuntosalilla, mutta lähisalini huonon ilmapiirin takia kuntosaliharrastus on jäänyt vähäiseksi.

Intissä iso osa ajasta menee tietysti metsässä, joten olen käynyt syksyn ja alkutalven aikana pari kertaa verestämässä erätaitojani. Armeijassa metsässä tietysti tehdään "vähän" muutakin kuin grillataan maissia laavulla, mutta ainakin nuotion sytyttämisen kaltaiset perusasiat sujuvat minulta jo kuin leikiten.

Armeijan käyminen vaikuttaa paljon myös siviiliasioihini. Blogini lukijoiden kannalta suurin muutos on tietysti blogini päivitystahdin hidastuminen, sillä aion armeijassa keskittyä siihen olennaiseen, en turhaan huomion kerjäämiseen sosiaalisessa mediassa. Sikäli mikäli ehdin blogiani päivittämään, tulevat ensi vuoden kirjoitukseni koskemaan enimmäkseen elämääni intissä. Omaan elämääni huomattavasti blogini päivitystahtia enemmän vaikuttaa tietysti se, että joudun keskeyttämään hetkellisesti opiskeluni yliopistossa.

TAVOITTEET
Tavoitteenani on tietysti ottaa asepalveluksesta kaikki mahdollinen irti, eli teen parhaani päästäkseni aliupseerikouluun. Opiskelen yliopistossa alaa, jossa armeijan tarjoamasta johtajakoulutuksesta olisi varmasti apua (haluan ainakin toistaiseksi pitää todellisen henkilöllisyyteni salassa, joten en halua kertoa alaani tämän tarkemmin) ja olisihan kaksi nuolta takin kauluksessa ihan vaan siistiä. Reserviupseerikouluun pääseminen olisi tietysti uskomattoman hienoa, mutta Haminaan ei niin vain kävellä sisään. Jos minut kuitenkin Reserviupseerikouluun kutsutaan, niin silloin tottakai sinne myös lähden.

Varsinaisen koulutuksen lisäksi saan intissä toivottavasti myös paljon uusia elinikäisiä ystävyyssuhteita. Opiskelemani ala on hyvin naisvaltainen, minkä takia minulla ei enää lukiovuosien jälkeen ole ollut hirveästi miespuolisia ystäviä. Toivottavasti tämä asia korjaantuu, kun pääsen vuodeksi toimimaan pitkästä aikaa miesvaltaisessa ryhmässä.

FIILIKSET
Loistavat!