"Sen lisäksi, kun naiset vihaavat miehiä, me loukkaamme heidän tunteitaan. Kun miehet vihaavat naisia, he tappavat meitä: joukkosurmilla on ollut yhteyksiä misogyniaan ja seksuaalinen väkivalta sekä perheväkivalta naisia kohtaan syntyy usein naisvihan seurauksena"
- Jessica Valentine, Feminists don't hate men. But it wouldn't matter if we did
Jessica Valenti syntyi Yhdysvalloissa vuonna 1978 ja opiskeli naistutkimuksen (tai sukupuolentutkimuksen, kuten tätä tutkimusalaa nykyään muutaman katkeran miehen itkuraivarien takia kutsutaan) maisteriksi Rutgersin yliopistosta. Vuonn 2004 Valentine perusti Feministing-blogin, josta kasvoi nopeasti yksi kaikkien aikojen suosituimmista feministiblogeista. Myöhemmin Valentine jätti bloginsa vetovastuun nuoremmille feministisukupolville ja keskittyy nykyään enemmän naisten kokemaa syrjintää koskevien kirjojen ja kolumnien kirjoittamiseen. Valentinen kolumnit ovat olleet maailmalla niin suosittuja, että niitä on julkaistu monissa kansainvälisestikin merkittävissä lehdissä, kuten The Washington Postissa, The Nationissa ja Huffington Postissa. Nykyään Valentine kirjoittaa säännöllisesti The Guardian -lehdelle, jonka nettisivuilta Valentinen kolumneja voi seurata ilmaiseksi.
Valentinen suosiota katsellessa tulen usein miettineeksi, miksi Suomesta ei löydy yhtäkään Valentinen kaltaista avoimesti feminististä kolumnistia? Suomessa on lähes kolme miljoonaa naista sekä valtava määrä tasa-arvoa kannattavia sivistyneitä miehiä, joten feministiselle kolumnistille olisi varmasti kysyntää suomalaisessa lehdistössä, mutta tästä huolimatta lahjakkaat feministiset kirjoittajat eivät saa tekstejään sanomalehtien sivuille. Olen itsekin pari kertaa kokeillut niin sanotusti kepillä jäätä ja lähettänyt mallikolumnejani parille suomalaiselle sanomalehdelle, mutta kumpikin sanomalehti kieltäytyi tarjouksestani kohteliaasti. On turha varmaan edes mainita, että kummankin kieltäytyneen sanomalehden vastaava päätoimittaja oli mies.
On valitettavaa, että suomalainen media ei vieläkään halua lopettaa keskiajalla elämistä ja siirtyä 2000-luvulle. Jos Suomessa jollekin alalle oikeasti tarvittaisiin sukupuolikiintiöitä, niin se ala on media. Vaikka internet onkin, luojan kiitos, osittain syrjäyttänyt perinteisen median ihmisten ainoana tietolähteenä, ovat varsinkin vanhemmat ikäluokat vielä lähes täysin median luoman illuusion vallassa. Vaikka asiaa ei tiettävästi olekaan vielä tutkittu (korjatkaa jos olen väärässä), niin uskon vahvasti vanhempien ikäluokkien moraalisen ahdasmielisyyden liittyvän vahvasti juuri liialliseen riippuvuuteen perinteisestä mediasta. Mediassa, kuten muuallakin yhteiskunnassa, korkeimmat virat ovat yhä miesten miehittämiä, eivätkä miehet halua helpolla luovuttaa asemiaan naisille.
Miksi yrittää vierittää syyt jonnekkin muualle, kun se vika löytyy omasta päästä?
VastaaPoista